Varmaankin vain kaverilistallani olevat henkilöt näitä entryjäni muutenkaan lukevat, mutta tehdään nyt silti näin ja laitetaan tämä tästä eteenpäin vain kavereideni luettavaksi.

Jos olet kuitenkin kokenut jonkun vääryyden etkä vielä ole kaverilistallani, kommentoi tähän entryyn, niin lisään sinut. Ü

Ihanaa, joulukuu. :D Eli alle kuukausi joululomaan [ja joulutodistukseen] ja jouluaattoon.

Kenkäkauppojen talvikenkävalikoima on nykyään ihan tyhmä. Kiertelin tänään todella monia kenkäkauppoja talvikenkiä etsien, muttei löytynyt oikeastaan mitään kivaa. Olisi siellä yhdessä kaupassa ollut yhdet aivan viehättävät, mutta hinta oli hieman vähemmän viehättävä [jotain 180€ kai]. 50€ budjetti on hieman tiukka jos haluaa löytää kivat kengät, mutten todellakaan aio luovuttaa.

Minua häiritsee, sillä en tajua yhtään ajatuksenjuoksuani. En tajua miksi nauran, miksi hymyilen, miksen välitä. Se häiritsee, mutta mukaudun. Olen vain, ja sanon etten välitä. Katsoa saa, muttei koskea. Stalkata saa, muttei puhua. Voi katsella hänen nauruaan, voi hukkua hänen silmiinsä yhä uudestaan, salaa. Voi lämmitellä käsiä tulella, mutta tuntea silti jäätyvänsä pakkaseen.
Ei voi istua viereen ja sanoa "moi", ei voi tehdä elettäkään.

Voi katsoa vaivihkaa tyttöä, joka omistaa avaimen lasioven tuolle puolen, katsoa kaivoa, jonka reunalla hän istuu. Laskea sekunteja hidastuskuvasta kun tyttö pudottaa avaimen kädestään, siihen asti kun se lävistää viillolla vedenpinnan päästäkseen syvemmälle. Sata ja kymmenen itkevää kyyneltä, nekin voi ehtiä laskea avaimen reitiltä.

Voi painaa kylmät kätensä lasiin ja puhaltaa. Kirjoittaa lasiin viestin, joka on turha, ei sitä näe lukea toiselta puolen. Lasi on toiselta puolen peilikuva, sen voi uskoa, mutta vain toiselta puolen näkee lasin läpi. Sieltä voi katsoa, siellä voi vuodattaa sata ja kymmenen itkevää kyyneltä, ei kukaan huomaa.

Voi seurata tytön kulkua katseellaan, huomata sen johtavan hänen luo. Voi laskea hymyjä heidän kasvoiltaan. Voi lukea keskustelun heidän huuliltaan. Voi arvailla ehkä oikein, ehkä väärin, arvailla heidän hetken verran huomaavan vain toisensa, ei enempää, ei vähempää. Ei voi sanoa onko se vain kuvitelmaa, vai näkeekö oikeasti sen mitä muutkin.

Tältä minusta tuntuu, ja täällä lasin takana on kylmä. En tiedä jaksanko ja viitsinkö jäädä katsomaan, vai koitanko toisen kerran yrittää tukehduttaa kaiken sisältäni. Turhauttavuus on päivän sana, sitä minä tällä hetkellä tunnen. On turhauttavaa olla ihastunut poikaan lasin takana, eihän hän varmaan edes tiedä olemassaoloani, ehkä jos tietää, ei hänellä ole syytä tehdä sillä tiedolla mitään. Kukaan ei ole edes sanonut minulle, onko hän oikeasti olemassa, vai olenko ainoa joka hänet näkee, kuvittelee hänet olemassaolevaksi. Ehkä muut vain elättelevät kuvitelmiani, tietävät minusta enemmän kuin minä itse. Tietävät, etten voi elää ilman kaipuuta ja murhattua toivoa jostakin, mitä kuvittelen näkeväni lasin takana. 

Ehkä joku päivä minä herään, ja joku tulee sanomaan:
"Hyvä, sinä läpäisit testin ensimmäisen osan, kuvitelman. Jos tuo oli sinusta rankkaa, et voi kuvitellakaan mikä sinua odottaa tuolla, todellisuudessa. Elämä on karua, sen tulet ehkä huomaamaan, ja turvapaikkanasi ovat ainoastaan sata ja kymmenen kuvitelmaa, jotka ansaitsit viime vaiheessa. Kun ne ovat loppu, niin olet sinäkin, ellet keksi muuta keinoa. Tähän mennessä kukaan ei ole vielä selvinnyt elämästä hengissä, mutta ainahan voi yrittää. Tuonne, toinen ovi oikealta, onnea matkaan."

Jee, huomenna vaihtuu jakso. Joudumme kylläkin menemään huomenna jo kahdeksaan kouluun, mutta ei se oikeastaan haittaa.

Huomenna on myös historiantunnilla [keskellä päivää, klo. 10.10 - 10.55] nyyttärit, koska historiansijaisemme opettaa meitä viimeisen kerran, ja ensi viikolla vakituinen opettajamme tulee takaisin. Hieman surullista, sillä se sijainen oli minusta todella kiva, vaikka sillä olikin pelottavan treenattu [ja muutenkin pelottava] perse, johon kaikkien [ehkä yleistän, sillä olen varmaan ainoa] katseet tuntuivat kohdistuvan aina kun se kääntyi selin. :''D Se opettaja on siis mies, ellei joku tajunnut. En minä naisopettajien perseitä katsele. Paitsi ehkä puolivahingossa vakituisen historianopettajamme, sillä hänen perseensä on varmasti joku Venäjän kokoinen, ja se vie yli puolet näkökentästä jos katsoo sitä tyyppiä.

Ihanaa, tänään tulee Heroes. Olen aivan koukkuuntunut siihen sarjaan, ja varsinkin Hiro on oikeasti joku sympaattisin. En ole edes pahoillani, vaikka joudun aina nauhoittamaan Greyn Anatomian ja katsomaan sen vasta torstai-iltapäivänä koulusta tultuani. Heroes on kuitenkin sellainen sarja, että lähes kaikki luokkalaiseni katsovat sitä, ja välttyäkseni spoilauksilta minunkin pitää katsella sitä sarjaa reaaliajassa.

Saimme tänään uudet lukujärjestykset. Ihana perjantai, vanhassa lukkarissa oli 8 - 15, uudessa 9 - 14. Maanantaiaamu alkaa mukavasti kolmella kuvistunnilla [kuvisluokkalaisten etuoikeus, kolme tuntia <3] ja terveystieto siirtyi keskiviikkoon. Ihanaa, ei enää tarvitse maanantaiaamuna ensimmäisenä katsoa liikkaopen hevonpersemäistä naamaa, joka valittaa joka asiasta, ja opettaa terveystietoa maailman tylsimmin. Ei tarvitse katsella sitä ämmää kolmea tuntia ensimmäisenä päivänä viikossa. Ihana autuus.

Tänään on ensimmäinen päivä koko peruskoulun aikana, kun päätin olla tekemättä matematiikanläksyjä kokonaan. Ennen olen edes yrittänyt sutata jotain, nyt jätin yhdestä tehtävästä kaksi kohtaa ja viimeisen kokonaan tekemättä. Olen kiltti oppilas, kyllä. Itse asiassa en jaksanut noita tehtäviä, koska sain koko ajan vääriä vastauksia ja kyllästyin. Ymmärrettävää varmaan, ja eihän opettajamme ikinä tarkista edes mitään.

Sain äidinkielen novellista 9. En tiedä, ansaitsiko koko novelli sitäkään numeroa, sillä se oli oikeasti joku paskin, mutta mikäs siinä voi, jos tarinaa on aikaa tehdä vain kolmella äidinkielentunnilla [eikä saa viedä vihkoja kotiin], ja niistä ensimmäinen tunti kuluu lähes aina aiheen miettimiseen [saamme aina oikeastaan valmiit otsikot, joista saa valita] ja jonkun vitun juonikartan tekemiseen. Luuleeko joku oikeasti, että kahdessa tunnissa saa kirjoitettua jonkun läheskään siedettävän aineen/novellin? No ei todellakaan, jäljestä tulee vääjäämättä hyvin karsittua ja hätäistä, kuvailukin tuppaa uupumaan lähes kokonaan, hyvä kun ehtii juonen nopeasti kuroa kasaan. Äidinkielenopettajamme on siis erittäin typerä ja ärsyttävä, eikä selvästikään ymmärrä oppilaiden yksilöllistä kirjoitus/ideointinopeutta. Tai sitten vain olen joku maailman hitain ja mielikuvituksettomin ihminen. Hyvin todennäköistä.

Minä olen muuten alkanut kuunnella pelottavan paljon japsimusiikkia. Tai siis, neljää bändiä kai tällä hetkellä, mutta minulle se on jo hyvin paljon ja ehkä liikaakin. Eihän minusta mitään japsi-ihkuttajaa ole pitänyt/pidä tulla, mutta siihen tässä näemmä ollaan hyvää vauhtia tähtäämässä. Kuuntelisin vielä varmaan ainakin yhtä bändiä enemmän, jos vain löytäisin niiden musiikkia jostain muualtakin kuin vain jotain pari biisiä Youtubesta. Vituttaa, olen koukussa, ja tahdon tottakai lisää. Ärsyttävää. Jos joku uskaltaa myöntää omistavansa Nightmarea [joka on muuten oikeasti rakkaus, tai no Ellegarden on toki vielä enemmän, mutta Nightmare on myös varsin kaunista] tai D'espairsRayta [sitä minulla on vain pari biisiä] koneellaan, minulle pitää lähettää, sillä Limewire on tyhmä, eikä sieltä löydy paljoa paskaakaan.

Kiitos, ja heihei. :>

Koska olen hyvä ratsastaja, muistin radan.
Koska olen hyvä ratsastaja, en ollut viimeinen.

Olin toiseksi viimeinen. :D

Se kisa meni aika lailla perseelleen, koska minun ja Belmondon yhteistyö ei oikein pelannut, ja tunnuin keskittyvän eniten siihen, että pääsen radan loppuun suurinpiirtein oikeita teitä, ja oikeassa askellajissa. Hyväksyttäköön se, sillä tuo oli ensimmäinen yksilökisani ikinä, ja ensi kisassa olen sitten yhden kokemuksen varmempi.

Anna sijoittui kolmanneksi Nancylla ja sai ruusukkeen. :D Olen tosi onnellinen niiden puolesta, ja Anna tosiaankin ansaitsi sen sijoituksen, kun sillä meni niin hyvin, ja ryhmässä oli kaiken lisäksi aika korkeatasoisiakin ratsastajia mukana.

Kuvia ei oikein tullut mitään onnistuneita, mutta voin jossain vaiheessa kotona laittaa yhden kuvan, kun siitä sentään jotenkin sai jotain selvää. Iskä on hyvä valokuvaamaan. :''D

Minä kuolen kohta jännitykseen. :D Kisat ovat huomenna, enkä osaa ratsastaa Belmondolla. Kisat ovat huomenna, ja minä varmaan olen ihan paniikissa, ja menen myöhässä verryttelyyn. Minä en saa unta ensi yönä, ja nukahdan huomenna Belmondon karsinaan ja se syö minut.

Tarvitsen siis onnea, joten sitä saa [ja pitää] minulle toivottaa paljon, jotta kaikki menisi hyvin, eikä panikointini aiheuttaisi mitään katastrofeja.

Two days to KISAT, ja jännittää ihan perkeleesti. Onneksi Anna on ihana, ja

a) osallistuu kanssani samaan luokkaan
b) lupasi tulla kanssani letittämään Belmondon harjan
c) lupasi, että voimme lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tekstailla paniikkitekstareita, jos [ja luultavasti kun] kumpikaan ei tunnu saavan unta.

En siis onneksi ole yksin. :D

Tänään oli kiva koulupäivä.

Ruotsinkoe oli helppo, ja vaikkei olisi ollutkaan, niin ei minua kiinnosta se paska kieli paskan vertaa. [anteeksi jos joku nyt pitää]

Bilsantunnilla pelasimme jotain myyräpeliä. Se oli ihana, ja minä tulin siinä toiseksi, vaikkei minulla ollut muuta kuin n. 55 myyrää. Krista voitti, sillä oli yli sata myyrää, sillä se oli yli kierroksen jäljessä muita, ja se ei ollut joutunut vielä toisen vuoden rankan talven armoille, jolloin Moona ja Maria menettivät todella paljon myyriä, heille jäi jotain 15 ja 20 myyrää. Rankkaa.

Ensimmäinen äikäntunti oli hauska. Kehittelimme radiomainoksia, ja meidän ryhmämme [Anni, Niina, Sebastian ja minä] saimme tehtäväksemme luoda huulipunamainoksen. Haha, siitä tuli hyvä, vaikka itse sanonkin, ja taisivat muutkin luokkalaisemme pitää.

Niina: "It's Moulin Rouge, bitch!"
*biitti*
minä: "Uusi ruusunpunainen huulipuna. Siloittaa huulet *tähän joku sana jota en muista :'D*"
Anni: "Se kestää"
Niina: "Kestää"
minä: "Kestää"
*Niinan rummutus*
Sebastian: "Ja kestää."

Matematiikantunnin jälkeen sain pyyhkiä taulun.

Historiantunti oli kiva. Tosin kaikki dissasivat opettajaa, ja joku vitun Julia valitti jatkuvasti jostain, että hänen pitäisi päästä vessaan. Miksei vittu mennyt välitunnilla, ei se historianopettajamme ongelma ole jos ihmiset ovat tyhmiä. [Kuulostin varmaan ihan Niinalta, tai no sen LJ-merkinnältä. En voi mitään, minua se hieman ärsytti.]

Sekin ärsytti, kun eilen Julia morkkasi luokkahenkeämme ruotsintunnilla. [Vittu ärsyttää myös kun en osaa sanoa mitään piikittelevää tai uppoavaa kommenttia mihinkään, sillä hänelle tahtoisin joskus edes päästä kunnolla näpäyttämään.] Jos hän itse on sellainen vitun kälättäjä ja tahtoo olla esillä ja kaiken keskipiste 24/7, niin ei tarvitse silti dissata kaikkia, jotka eivät tahdo esittää pääosaa jossain vitun joulunäytelmässä. Vittu se oli oikeasti silloin joku vitun Linnea 2. Yleensä Julia on ihan okei tyyppi, mutta välillä se kai kuvittelee olevansa täydellinen tai jotain, ja dissaa jostain aivan pikkujutuista.

Tämän entryn lopusta nyt tuli hieman liian vittu-painotteinen ehkä, mutta antaa olla. Pääosin tämä ja eilinen olivat ihan kivoja päiviä.

Kuuntelen nyt ihanaa musiikkia, ja mietin, miten olisi mahdollista saada oikeasti joitain Ellegardenin levyjä joululahjaksi. En usko, että kukaan tahtoo minulle mistään tyyliin Japanista niitä levyjä alkaa tilaamaan.

Yhyy en osaa piirtää enkä värittää, ja yhyy en jaksa kirjoittaa tähän aikaan taaskaan kunnon entrya, koska väritin Ryan Rossia epäonnistuneesti noin kolme tuntia, eikä koko tyyppi edes näytä läheskään itseltään.

Yhyy sain enkunkokeesta 9+ ja historiankokeesta myös 9+. Historiankokeen 9+ oli tosin ihan ok, sillä se oli yksi kolmesta luokkamme parhaasta numerosta, ja siinä oli vain kolme pistettä väärin. Opettajallamme oli hyvin tiukka arvostelu.

Tänään teimme kuviksessa saviruukkuja. Niiden teko oli muuten ihan kivaa, mutta se on joku ärsyttävin tunne, kun savi kuivattaa kädet, eikä kenelläkään tietenkään ole käsirasvaa koulussa.

Tänään tallilla sain tietää, millä hevosella osallistun sunnuntain kisoihin. Belmondolla. Sain onneksi ratsastaa sillä tämänpäiväisen tuntini, ja hieman totutella siihen ja sen laiskuuteen. Olisin tietysti mielummin kisannut Domanilla, mutta on Belmiskin ihan kiva. Ainoa vain, että oikea laukka sillä on vaikea, mutta sitä täytyy mennä vain yksi kierros ympyrällä. Pidempi laukkapätkä onneksi on vasenta laukkaa. Hyvin ne kisat varmaan menevät.

Ryan Ross on väritystä vaille valmis. :D Oli jotenkin vain pakko eilen alkaa piirtämään sitä, kun Nina ja Terhikin tässä lähiaikoina hänet ovat piirtäneet. Matkija olen siis. Onneksi piirustustyylimme ovat kaikilla kovin erilaiset [ja minulla tietysti rumin ja huonoin, kuten aina], niin piirrokset ovat kaikesta huolimatta omanlaisiaan. Minun piirrokseni tyyppi ei edes näytä Ryanilta, se näyttäisi ehkä kasvoista porkkanalta jos olisin piirtänyt vaaleammat kulmakarvat, ja se näyttäisi muutenkin paljon paremmalta, jos en olisi osannut piirtää sitä varsinkin vatsan kohdalta ylipainoisen näköiseksi. Näin tänään, ja huomenna se näyttää ehkä vielä ainakin puolet pelottavammalta, että kivaa väritystä luvassa. :D

Toivottavasti saamme huomenna historiankokeet, ja enkunkokeetkin olisivat ihan kivat. Mutta varsinkin historiankokeet. Ainakin olisi kiva kuulla, minkä numeron siitä sain.

Ja Heroesin kunniaksi tänään Hiro-ava. :>

Piirsin Ryan Rossia ja katsoin Pakoa samaan aikaan, joten propsit siitä minulle, ja hyvä syy olla kirjoittamatta tänään kunnon entrya.

So thanks, and good night for everyone.

En jaksa kirjoittaa pitkästi, joten en ehkä kirjoita pitkästi.

Omistan taas kerran suklaata. :D Äiti mainitsi eilen The Day After Tomorrown aikana, että kaapissamme on joku täysi suklaalevy, ja todetessani levyn vanhentuneen 31.8. sain sen kokonaan itselleni. On helppoa olla suklaahiiri, kun olen ainoa tässä asunnossa joka syö vanhentunuttakin karkkia, ja täällä on yleensä kaiken maailman piiloissa hyvinkin vanhoja karkkeja.

Minua jännittää, sillä kisojen osallistumislistat eivät ole vieläkään tulleet. Mitä jos en saakaan Domania, mitä minä sitten teen?

Saamme ehkä perjantaina äikän aineemme takaisin. Siitä on jo miljoona vuotta kun kirjoitimme ne, mutta äidinkielenopettajamme onkin äidinkielenopettajien historiassa ehkä ainakin toiseksi hitain tarkistamaan kokeita ym. Ja sitten kun ei ole kyse siitä, että hän joskus olisi hidas tarkistamaan, hän on aina. Argh, todella ärsyttävää, hän vaatii meitä täsmällisiksi ja rankaisee pienestäkin unohduksesta, mutta itselleen hän oikeuttaa sen, että oppilaille saa luvata tarkistavansa, mutta  oikeasti saamme ne parhaimmillaan kuukausi sen päivän jälkeen, jolle hän lupasi ne tarkistaa. Reilukerhosta terve.

Toivon, että saamme torstaina historiankokeet, sillä tahdon tietää minkä numeron siitä sain. Se tuntui niin helpolta, että jotenkin minusta tuntuu tehneeni jotakin väärin. Ennen meidän luokan tuloksia paras numero kaikista kaseista oli kuulemma ollut jonkun sotahistoriahullun pojan 10-. Toivon toki lyöväni hänet ja saavani täyden kympin, mutta ehkä joku tyyliin 9 - 9½ on todennäköisin tulokseni.

Tämä päivä kuluu kovin hitaasti. Heräsin joskus yhdeksän jälkeen, ja jouduin heti nousemaan ylös, sillä heitin vahingossa puhelimeni parvelta alas ja vittuunnuin kun en nähnyt paljonko kello on.

Puhelin säilyi ehjänä [kuten aina], enkä jaksanut enää ruveta nukkumaan.

Ruokaa täällä syötiin jo kymmenen jälkeen, joten ei ole mikään ihme, että olen sekaisin kellonajoista tällä hetkellä.

Olin ahkera, ja sain etsittyä tasan viikon päästä olevia ratsastuskisoja varten itselleni mustan jakkutakin, ja sen alle valkoisen poolopaidan. Joudun pärjäämään musta-ruskeilla ratsastushousuillani, sillä en omista mitään vaaleampia/muuten vain nätimpiä kisahousuja. Onneksi ne eivät ole noissa pikkukisoissa pakolliset.

Etsin ja kokosin myös kamerajalustani. Ihan vain sitä varten, jos joku viitsisi hieman kuvata kisasuoritustani sitten sunnuntaina. Voisin myös ehkä pyytää paapaltani videokameraa lainaan. Ehkä jos isäni tulee katsomaan niitä kisoja, hän voisi kuvata joko järkkärilläni tai sitten videokameralla, ja sitten jos saisin jonkun toisenkin sinne kannustamaan, niin se voisi sitten kuvata toisella kameralla.


Comment on this post and i'll give you a band. Don't worry, i'll make it one you know and love. You put your ten favourite songs by that band on your LJ and challenge others to do the same.

popppsddfdfghlta tuli The Fall Of Troy, eli joku maailman vaikein bändi minulle mistä tehdä tämä. En muista ulkoa tältä varmaan edes viittä biisiä. :D Noh, voihan sitä silti yrittää.

1. Cut Down All The Trees And Name The Streets After Them
2. Oh! The Casino!?
3.  Quarter Past
4. I Just Got This Symphony Goin'
5. Reassurance Rests In The Sea
6. Act One, Scene One
7. Seattlantis
8. Semi-Fiction
9. Shhh!!! If You're Quiet I'll Show You A Dinosaur
10. The Dark Trail

Huhhuh, oli oikeasti vaikea. :D Mutta kyllä nuo varmaan on suunnilleen siinä järjestyksessä miten paljon niistä pidänkin...

Pidän lauantaista, kun voin herätä niin myöhään kuin tahdon. Voin herättyäni lukea parvellani sarjakuvia. Voin nousta tunnin heräämiseni jälkeen, ja hakea aamupalaa. Voin avata tietokoneen, ja pistää Media Playerin päälle.

Voin istua hämärässä huoneessa, valonani ainoastaan tietokoneen näytön kajo, sekä suljettujen kaihtimien lomasta pilkistävä, kirkkaan talvipäivän leikittely. Huone on viileä, päälläni on lämpöinen collegepaita ja tavalliset pillifarkut. Jaloissani limenvihreät, hieman kärsineet aamutossut, eräät viime vuoden joululahjoista.

Loppujen lopuksi tänään sain aikaiseksi piirtää. Ryvin aluksi itsesäälissä ja mietin vain, etten osaa. Otin itseäni niskasta kiinni, ja piirsin pitkästä aikaa hevosen pääkuvan mallista. Olen jo aeri vuotta voinut helposti piirtää hevosen ilmankin mallia, mutta halusin vain kokeilla, miten onnistuu Domanin piirtäminen, rakkaimpani, hoitohevoseni.

flaavin toivomuksesta nyt pistän tähän sen ja jotain muitakin hevospiirroksiani.

Tänään oli hämmentävä päivä. Tai no ei edes, mutta päänsärky ainakin oli varsin mukava, koko koulupäivän kestänyt tunne.

Se alkoi kunnolla kai joskus äikäntunnilla. Teimme silloin jotain mainosanalyysia edelleen. Niklas oli poissa, joten saimme tehdä sitä Julian ja Marian kanssa kolmestaan. Muutenkin luokaltamme oli tänään monta tyyppiä poissa, jopa 13 oppilasta 21:stä oli paikalla.

Englannintunti [Joka oli jopa ennen äikäntunteja, mutta sallinette tämän epäselkeän järjestelyn. Pistetään se sen aiemman päänsäyryn piikkiin.] oli aika kehittävä. Teimme aluksi jonkun ruokatehtävän, tai siis piti dominomaisesti asetella ruokasanat oikein, suomenkielinen ja englanninkielinen sana vastakkain. Sen jälkeen saimme valita luemmeko hissankokeeseen vai luemmeko enkunkirjaa. Kaikki varmaan lukivat kokeeseen. Lopputunnista Linnea kyseli meiltä jotain niitä historiajuttuja, ja me saimme vastailla.

Sain bilsankokeesta 10-, ja samalla luokan parhaan. :D

Historiankokeen alkaessa olin päänsäryn vaikutuksesta aivan kuollut. Kesken kokeen tuntui oikeasti pari kertaa siltä, että oksennan siihen koepaperilleni, ja kuuman patterin vieressä istuminen ei todellakaan parantanut asiaa. Siinä tilassa oli varsin mukavaa tehdä sitä koetta, varsinkin kun historia on yksi sellaisia aineita, missä pitää oikeasti tietääkin jotain. Tietenkinhän minä tiesin, mutta oli vain ärsyttävää jäsennellä sitä tietoa, varsinkin esseekysymyksessä syistä toisen maailmansodan syttymiseen. Se kysymys itsessään oli helppo, mutta jäsentely siinä tilassa oli aika ihanaa.

Olen ehkä joku taitavin, sillä olen kirjoittanut tätä entrya jo kauan. Tässä välissä olen ehtinyt kommenttikyylätä, mesettää, jyystää suklaata [joka ei loppunutkaan eilen], lukea yhden oneshotin + tehdä kaikenlaista. Kaiken lisäksi minun oli tarkoitus piirtää jo kaksi tuntia sitten, mutta en ole näemmä keksinyt mitään. Ärsyttävää, kun tekee mieli piirtää, muttei keksi mitään mitä piirtää.

Minä pidän tästä päivästä.

Kuuntelen Daniel Powteria, ja tajusin, että tämäkin on ihanaa musiikkia. Tajusin myös, että pianosäestys kuulostaa aivan mahtavalta. Olen muutenkin jostain syystä alkanut tykästyä pianoon soittimena, tai siis pianonsoiton kuunteluun. En minä siihen ole tykästynyt, että soittaisin itse pianoa. En  minä osaa, ja vaikka jostain syystä pidän siitä äänestä, kun soittaja valitsee väärän koskettimen, siitä äänestä, joka paljastaa soittajankin olevan ihminen. Erehtyväinen, ei täydellinen.

Pidän siitä, kun saa päivän viimeisellä tunnilla koulussa istua aivan takana, ikkunapaikalla ja tehdä englanninkoetta hiljaisuuden, ei kuitenkaan painostavan, vaan rauhoittavan hiljaisuuden vallitessa.

Pidän siitä, kun tähän aikaan vuodesta on kylmä, ja jonkin aikaa bussia yksin odotettuani se sitten saapuu. Näytän bussikorttiani kortinlukijaan, ja se piippaa. Tiedän sen, vaikken kuulokkeistani kaikuvan musiikin lomasta sitä kuulekaan. Kävelen paikalle, jossa on kaksi vapaata penkkiä. Vaikka rakastan maisemien katselua, istun käytävänpuoleiselle penkille, sillä vielä maisemien katselua ikkunapaikaltakin enemmän rakastan jalkojen roikottamista bussin käytävällepäin. Toki väistän heti jos jonkun on tarve päästä ohitseni, mutta sen jälkeen siirrän jalkani takaisin käytäväpuolelle. Toki voin vieläkin ihailla maisemia, ja niin minä yleensä teenkin siinä samalla.

Pidän siitä, etten osaa stressata kokeita. En näe edes mitään tarvetta lukea huomiseen historiankokeeseen, sillä se on viimeisellä tunnilla, ja ehdin välitunneilla vielä kertaamaan jotain jos on tarve. Kyllä minusta tuntuu, että se koe tulee menevään aivan hyvin. Ainahan ne.

Pidän siitä, että saan kuunnella yksin omassa huoneessani musiikkia ja kirjoittaa entrya.

Ainoa asia, mistä tänään en pidä, on se, että suklaalevyssäni on enää kaksi riviä. Tämän illan päätteeksi ei ehkä enää yhtään. Se on surullista.

Olen tänään laiska, enkä jaksa kirjoittaa. Huudatan James Bluntia yrittäen peittää hänen äänellään toiselta puolen asuntoa kuuluvan riidan äänet. Aina kun täällä riidellään, hukuttaudun kerta kerralla syvemmälle veteen ollakseni kuulematta. Minä pelkään ihmisiä, jotka huutavat, ja minä pelkään, vaikkei minun täytyisi. Kukaan ei tule lyömään minua, ei ole ikinä niin tehnyt huudon päätteeksi. Kukaan ei yleensä huuda minulle, mutta sivullisenakin huuto on kamalaa. Ehkä se johtuu yliherkästä kuulostani, että pelkään jotenkin tavallista enemmän sitä, jos tietäisin, en miettisi sitä.

Tajusin tässä juuri, että pidän tästä musiikista todella. En siis riidan äänistä, sehän olisi ristiriitaista äskeisen selitykseni jälkeen, mutta James Bluntin musiikista. Varsinkin You're Beautiful on kaunis kappale, ja minusta James Bluntilla on aivan ihastuttava ääni. Ja  kaiken lisäksi hän on britti. Britit ovat ihania. Tai no, ainakin heidän aksenttinsa on.

Tähän lyhyen entryn loppuun kesäkuva.

Ääks, minua jännittää vieläkin aivan kamalasti, kädet tärisevät ja olen aivan jäässä. Olen aina aivan jäässä kun minua jännittää, ja käteni tärisevät aina myös aivan liikaa. Nyt sitten mietitte, että mikä saa minut jännittämään näin paljon, mutta vastaus on aivan yksinkertainen jos olette muutamia aiempia entryjani lukeneet. Eli siis, kävin ilmoittautumassa sinne ratsastuskoulumme kilpailuihin, ja jännittämisen aihe oli toki: "Ehtiikö lista täyttyä ennen kuin on minun vuoroni tärisevin käsin kirjoittaa nimeni, hevostoiveeni ja raksi ilmoittautumislistaan?" Ja minä siis joo ehdin. :D Toivoin Domania [aka hoitohevoseni aka ihanin] sekä Belmondoa, ja toivon todella saavani Domanin niihin kisoihin.

Taas tämä entryni taitaa tyssätä vähän tällaiseksi, kun en jaksa kertoa koulupäivästä paljoa, kun paljon mitään ei tapahtunut. Kerron nyt kuitenkin jotain.

Bilsantunnilla aloimme tekemään jotain parityötä jostain eläimistä. Me arvoimme parit, ja minä sain parikseni Kristan. :D Teemme sen työn mäyrästä. Olin aika hyvä selittämään Kristalle aluksi miltä mäyrä näyttää: "Sellainen musta möykky, jolla on sellaisia valkoisia juovia, vähän niinku haisunäädällä", ja sitten ope vain siinä vieressä sanoi Kristalle: "Haha, arvasin heti, minkä eläimen aiotte valita, kun Tiia selitti äsken sulle miltä se näyttää."

Aada paljasti minulle tänään hieman juttuja porkkanasta. Hänen isosiskonsa nimittäin oli ala-asteella tämän kanssa samalla luokalla, ja siis myös Aadan kanssa samassa koulussa ala-asteella[kin]. Sitten Aada ja Krista vielä asuvat aika lähellä sitä, missä hän asuu, joten Aada kertoi myös jostain, kun hän oli kesällä pomppinut pikkuveljensä kanssa trampoliinilla, ja kun Aada oli nähnyt, niin tämä oli vain yrittänyt peittää kasvojaan hiuksillaan, jotta Aada ei olisi tunnistanut häntä. :'D Muutenkin hän kertoi kaikkia jännittäviä paljastuksia, joista minulla ei aiemmin edes ole ollut mitään hajua. 

Tämä päivä oli tavallinen. :D

Terveystiedontunnilla oli tylsää, kuten aina. Se opettaja on kaiken lisäksi oikeasti ärsyttävä nössö.

Äikäntunti oli ihan ok. Aloitimme jonkun mainosanalyysin tekemistä ryhmissä. Muuten ryhmäni on ihan kiva, mutta Niklas on oikeasti ärsyttävä nössö.

Matematiikantunnista ei ole paljoa mainittavaa, eihän niistä ikinä.

Repesin ruokalassa, kun porkkanan eräs kaveri oli kiva, ja heitti tätä kourallisella spagettia suoraan naamaan. Ja jätkä itse vain nauroi [aivan liian suloisesti] pyyhkiessään spagettia poskestaan.

Liikuntatunti oli ihan kiva. Harjoittelimme osan tunnista jotain paritansseja [siis ihan vain tyttöjen kesken], ja lopputunnista harjoittelimme lentopallosyöttöjä. Ensi kerralla jalkapalloa taas Laaksolahden jalkapallohallissa, eli joku kivoin liikkatunti pitkään aikaan on varmaankin luvassa. :D

Kemiantuntimmekin oli ihan tavallinen. Tarkistimme suurimman osan tuntia jotain läksymonistetta, jota lähes kukaan ei ollut joko saanut tai sitten osannut/jaksanut tehdä. Itse kuuluin jälkimmäisiin, koska en viime tiistaina jaksanut olla tunnollinen oppilas ja tehdä sitä.

Minun pitäisi tämän illan aikana päättää, osallistunko niihin ratsastuskisoihin. Periaatteessa minä haluaisin, ja saisin varmaan jopa iskän sponsoroimaan minulle sen 27€:n osallistumismaksunkin. En vain edelleenkään tiedä, mitä hevosta toivoisin, ja sekin pitäisi tietää jo huomenna, jolloin tulevat ilmoittautumislistat. Menen siis jo varmaan huomenna tallille ilmoittautumaan, sillä ne listat tuppaavat täyttyä nopeasti, enkä halua ottaa sitä riskiä, että menen tallille normaalisti keskiviikkona ja huomaan listojen olevan täysiä.